 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
RUOVIKOIDEN VAIKUTUKSET VESISTÖIHIN Erilaisten ruovikoiden poistotapojen ja -menetelmien vesienhoidollisia vaikutuksia on tarkoitus tutkia hankkeessa, samoin kuin ruokovyöhykkeen laajuuden ja tiheyden vaikutusta maalta tulevaan ravinnekuormituksen kulkeutumiseen vesistöön. Eri ajankohtina tapahtuvan poiston vaikutus ruo’on kasvuun ja uusiutumiseen seuraavina kesinä on paljolti tuntematon asia. Jos ruokoa poltetaan kevättalvella ja tuhka jätetään jäälle, mitkä ovat vaikutukset vesistöjen ravinnetaseisiin? Myöskään järviruo’on erilaisten poistotapojen vaikutuksia pohjaeläimistöön ja kalastoon ei tunneta kovin hyvin. Näitä mahdollisia ruo’on positiivisia vaikutuksia erilaisissa tilanteissa ei tiedetä tarkkaan, koska luotettavaa tietoa ruo’on vesienhoidollisista /vesiensuojelullisista vaikutuksista on olemassa vähän. Vallalla oleva käsitys on, että järviruo’on poisto parhaan poistovaikutuksen saamiseksi on kesäkuu, mutta lintujen pesinnän ja muidenkin eläinten häirinnän vuoksi poisto tehdään useimmiten heinäkuun lopussa – elokuulla. Ruo’olla ja muilla ilmaversoisilla vesikasveilla saattaa olla merkittävä positiivinen vaikutus vesien ravinteisuuteen. Ravinteiden poistovaikutus näkyy vasta, kun ruokovyöhyke riittävän leveä ja tiheä. Ravinteita sitoutuu merkittävässä määrin myös itse ruo’on kasviainekseen, varsinkin kun kasvusto tiheä ja ruokovyöhyke riittävän leveä. Ruoko voi toimia rantavyöhykkeen biofiltterinä, joka poistaa ravinteita vesiekosysteemistä. Järviruoko sitoo rantavyöhykkeen ravinteita ja stabiloi ravinteiden pysymistä pohjan sedimentissä. Ruoko ottaa hiilen ilmasta ja veden vesiekosysteemistä jopa 10 metrin laajuiselle alueelle kasvin ympäristöön ulottuvan ’tarttumajuuriston’ (rhizome, vapaasti käännetty) avulla. Denitrifikaatio voi olla hyvin voimakasta näissä rantavyöhykkeen kasvustoissa. Nykyisten poistokäytäntöjen vaikutuksia veden laatuun ei kuitenkaan tiedetä tarkasti. Turun Rauvolanlahden ruovikko- ja kosteikkoalueen toimenpidesuunnitelma (PDF) lue tästä. Tekijät: Hannamaria Yliruusi, Turun AMK, Sami Lyytinen, Turun AMK, Kimmo Härjämäki, Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Hannu Klemola, Tmi Hannu Klemola. Ruovikoiden vaikutus veden laadulle -seminaari Virossa, Matsalun kansallispuiston alueella Ridalan kunnassa järjestettiin Ruovikkostrategia-projektiin kuuluva miniseminaari 19.-20.10.2006. Seminaariin osallistui n. 20 suomalaista ja virolaista vesiensuojelun ja ruovikoiden asiantuntijaa. Seminaarissa pohdittiin, miten ruovikot vaikuttavat veden laatuun. Lue lisää.... Tietoa ja tutkimustuloksia ruovikoiden vesistövaikutuksista kokoavat: FT Arto Huhta, Turun ammattikorkeakoulu FT Ülo Mander, Vesiensuojeluun liittyvä opinnäytetyö on valmistunut Turun ammattikorkeakoulussa: Pekka Paavilaisen opinnäytetyö "Järviruo'on hyötykäyttö kosteikoissa haja-asutuksen jätevesien ja maatalouden valumavesien puhdistuksessa"
Monotoninen ruovikko sammakkoperspektiivistä katsottuna. Edellisvuotinen ruoko kaatuu ja maatuu uuden alle. Maatuminen aiheuttaa mätänemistä ja kaasuuntumisia, veden vaihtuvuus on heikko ja veden lämpötila alhainen. Maatumisprosessi syö kaiken hapen rantavedestä. Kaloja ja pohjaeliöitä on niukasti. Ruokoturve nostaa maanpintaa vedessä ja siten edistää ruovikon kasvua ja rantaviivan pakenemista kauemmas avovettä kohti. Ruovikot ovat paikoitellen oiva apu ravinteiden pidättämisessä ja kiintoaineksen pysäyttämisessä, mutta paikoitellen ruovikko voi olla myös huonon veden laadun aiheuttaja. Ruovikoiden vaikutus vesistöihin on kaiken kaikkiaan monitahoinen asia, sillä on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Kuva: Eija Hagelberg Linkkejä: Asiantuntijaryhmä |
